”Alimmasta vankityrmästä korkeimpaan huipulle, jota taistelin hänen kanssaan, Morgothin Balrogiin. Kunnes viimein heitin viholliseni alas ja löin hänen raunionsa vuorenrinteellä. Pimeys vei minut, ja eksyin ajatuksista ja ajasta. Tähdet pyörivät yläpuole…
Lue lisää
Tuotekuvaus
”Alimmasta vankityrmästä korkeimpaan huipulle, jota taistelin hänen kanssaan, Morgothin Balrogiin. Kunnes viimein heitin viholliseni alas ja löin hänen raunionsa vuorenrinteellä. Pimeys vei minut, ja eksyin ajatuksista ja ajasta. Tähdet pyörivät yläpuolella ja jokainen päivä oli yhtä pitkä kuin maapallon elinikä. Mutta se ei ollut loppu. Tunsin taas elämän itsessäni. Minut on lähetetty takaisin… kunnes tehtäväni on suoritettu."
Aragorn, Legolas ja Gimli astuvat Hobitti-ystäviensä jälkeen Fangornin ikivanhan metsän synkkyyteen. Tumma ja vaarallinen on tämä vanha puu; jäännös suuresta metsästä, joka aikoinaan peitti suuren osan vuorten itäpuolella olevista luonnonvaraisista maista. Kun niiden päällä roikkuvat ryppyiset puut alkavat voihkaista pahaenteisesti toisilleen, kolme metsästäjää varoittavat salaperäisen, viittapukuisen hahmon läsnäolosta.
'Valkoinen velho lähestyy', varoittaa Legolas, ja odottaessaan vihollisensa Sarumanin ilmestymistä kolmikko päästi lentämään miekan, kirveen ja nuolen, mutta sokaiseva taika estää heidät. Nopeasti voitettuna ystävien ajatukset kääntyvät pahimpaan, ja ärtymyksenä ja pelossa vaativat vihollista paljastamaan itsensä. Mutta loppu ei ole tullut tänä päivänä, sillä kirkkaan valon hämärtyessä ja hänen harmaan viittansa putoaessa heidän edessään ei seiso langennut velho, vaan ystävä kuolevaisen maailman rajojen takaa; Gandalf on palannut.
'Olen Gandalf Valkoinen, ja palaan luoksesi nyt vuoroveden käänteessä.'
🤖 🌷 Hei, olen ystävällinen naapurustosi käännösrobotti. Käänsin tämän tekstin, siistiä eikö? Pahoittelen mahdollisista käännöskukkasista, opiskelen vielä kielikoulussa.
